Finnish Lightning Center

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Millainen on siis mielestäsi paras myrsky? Mukana vaihtoehtona on myös "Kaikki kelpaa", mutta kannattaa mieluummin valita jokin muu!  Ja muistakaas perustella myös miksi juuri valitsema myrskytyyppi on se paras.

Idea tälläiseen kyselyyn heräsi ihan käyttäjän juzzi tekemää ennustetta lukiessa. Nimittäin onko todellakin niin, että ainoat kelit mistä porukkaa jaksaa enää nykyisin innostua ovat nuo mesot ja muut suuren mittakaavan myrskyt? Ja toisaalta voisi kysyä myös, että onko nykyään jollain tapaa muotia jäädä myrskyn alle, kun voivotellaan että kun juuri oman tönön päältä ei myrskyä mennyt?

Aikanaan, kun myrskybongausta itse "aloitin" harrastamaan, kaikkeista parasta olivat mielestäni juuri ne kesäiset pop-corn (poppari) -kelit, jolloin ukkoskuuro saattoi syntyä "tyhjästä". Tuolloin erilaisten timelapse -videoiden teko pilvien kehittymisestä, sateiden ja pilvien liikkeistä, olivat hauskoja tehdä. Eikä silloin todellakaan toivonut, että myrsky olisi päälle asti tullut! Kaikkea muuta.

Silloin, jos sattui jäämään myrskyn alle, eikä sitä päässyt (autottomana eli kortittomana) pois, harmitti todella. Nimittäin harvoin siellä sateen keskellä a) voi mitään kuvata ja b) edes on mitään erikoista nähtävää... Vesisade haittaa nimittäin kaikkea mahdollista havainnointia ja ainut "suola" ovat ne salamat, jotka nekin päivisin ovat useimmiten vain välähdyksiä. Mutta juku, mitkä näkymät vierestä aukeavat!

Nimittäin kun oikein kunnon popparikelillä pääsi (ja ehkä tulevaisuudessa kun pääsee) myrskyä seuraamaan, sitten vasta riittääkin ihasteltavaa! On pilven muodot, kehittyminen kohoavasta kumpupilvestä kuolevaksi alasinpilveksi... Lisäksi sade ja sen eri olomuodot näyttäytyvät sivulle päin paljon mielenkiintoisemmin kuin alle ja kaiken kruunaa salamat ja miellyttävät jyrinät. Ja sivulta nähtynä siis sitä kuvattavaa riittää, etenkin jos on hyvällä paikalla ja/tai voi liikkua tarpeen tullen.

Tuossa piilee lisäksi myös turvallisuustekijä, on nimittäin "aavistuksen" turvallisempaa havainnoida myrskyä sen viereltä kuin alta. Etenkin jos myrskyllä on voimaa "Untomaisen" paljon. Kokemuksesta voin todeta, että vaikka se on jollain tapaa hienoa jäädä voimakkaan myrskyn alle, ei se kuitenkaan kovin herkkua ole. Etenkin jos ympärillä katkeilee puita kuin tulitikkuja ja vettä tulee niin paljon ettei muutamaa kymmentä metriä kauemmas näe...

Mutta makunsa tietysti kullakin

Pakko äänestää yöukkosta. Kauniita värejä, mukavaa kuvattavaa. Sitä kuuluisaa qualitytimeä .

Itselleni tärkeimpiä ovat kuvaukselliset pilvet. Komeat alasimet, joiden juurilla kuplintaa ovat asiaa. Tämän jälkeen kunnon vyörymakkara päälle.  Lisäksi yöukkosista hidasliikkeiset ja pitkäkestoiset salamanäytökset ovat toivottavia.

Ja sitten heräsin. Tällaisiähän ei ole ollut kuin joskus vuonna kivi ja miekka. Nykytrendin mukainen muotiukkonen on erittäin nopeasti liikkuva, hetkessä mössööntyvä pilvi, joka laskee hieman alleen ja tuhahtaa perään pikkaisen ilmaa liikkeelle.

Viime vuosina antoisinta on ollut popparijahti. Pienikin pilvi voi tarjota kunnon kaatosateen ja rakeita sekä maasalamia jos sattuu oikeaan kohtaan....

Hyvä kyssäri. Täytyy myöntää, että itselle kelpaa kaikki. Toki suurta plussaa on se, että pääsis juuri todistamaan kaikkia erilaisia kehityksiä, eli alusta loppuun pilven kehityskaarta, koska siinä on niin paljon nähtävää ja kuvattaa. Tietysti myöskin sitten on ihan hienoa jos sattuu ihan niskaan tulemaan joku otus, joka heittelee tennispallon kokoisia rakeita ja pyöräyttää tornadon joka repis puut juurineen maasta irti, eli mesotkin menee .

Joka tapauksessa parhaita kuitenkin ovat tosiaan sellaiset rajuilmat, joista jää jotain hienoja yksityiskohtiakin mieleen ja ehkä jopa kameran kennolle. Olen itsekin huomannut, että monella meistä täällä on aina kauhea valitus päällä kun jossain tapahtuu jotain, että miksi ei tänne tullut kaikkeamullehetinyt! Taidetaan me vähän vaativia olla, hieman kuin pikkulapsia odottelemassa joululahjaa

Monesti on esimerkiksi juuri noissa poppareissa sellainen hyvä puoli, että niistä on helppo kuvata kaikkea vyöryä sun muuta mielenkiintoista rakennetta, jos sattuu sopivan matkan päässä olemaan. Itseä ainakin itkettää kaikki johonkin laajempaan systeemiin kätkeytyneet CB:t jotka siellä kaiken muun sörsselin keskellä sitten on ja ei niistä niin oikein mitään erikoista voi edes havaita.

Mutta jokainen tietysti tykkää mistä tykkää... itselle menee tosiaan kaikki, kunhan olis jostain sellaista yksityiskohtaakin, vois vaikka joskus saada hyviä otoksia, eikä vaan ihan mössön seasta salamoita heittelevää tapausta <3.

Mulle tärkeintä on juuri se että näkee pilven elinkaaren. Näkee kuinka kukkakaalit kasvaa torneiksi ja valtaviksi pumpulivuoriksi. Vyörypilvet, alasimet ja mammatukset...Ne on niitä mitä haluan nähdä ja seurata. Siksi mun valintani on nuo popparit.

Yöukkoset on toki kaunista katseltavaa... Uskomattomimman salamakokemukseni sain kesällä 2007 kun parin tunnin yöukkonen pauhasi pääkaupunkiseudulla. Silmien eteen löi kaunis helminauhasalama . Yöukkosissa sitten taas tuo mahdollisuus havaita pilviä on lähes olematon ja silloin nautinto jääkin jyrinöihin ja salamointiin.

Rajun ukkosen alle jäämisestä viimeisin kerta oli 22.8.2007. Silloin salamointi oli todella runsasta ja sai nauttia useista upeista maa- ja pilvisalamoista ja jyrinät saivat tosiaan tuntemaan että taivas repeää yllä. Uskomaton kokemus sekin. Tuollainen mörkö kun jyristää päältä ei niin haittaa vaikka pilvielämyksiä ei silloin saanutkaan .

Pahinta melkein on se että runsas sade tai mössöytyminen pilaavat näkyvyyden ja ukkonen jää pelkästään sarjaksi välähdyksiä.

Melkein näin surkean kesän jälkeen olisi voinut vastata '' kaikki kelpaa'', mutta lähdin kuitenkin siitä että jos saisin valita, näkisin nyt mieluiten niitä kauniita pilviä... sen jälkeen saisi sitten voimakas ukkonen vaikka jyrätäkin yli. Nautintoa luovat myöskin myrskytuulet (mihin vuodenaikaan vaan), maata paiskova rankkasade tai vaikka kunnon lumipyry... Eli myrsky kun myrsky käy

Ja myrskyn jälkeen jää aina sama tunne: ''Tahtoo lisää!!!''

Kaikki käy No, yöukkoset ovat varsin komeita, sellaiset Terminator 1 tyyliset episodit, joissa salamanvaloa on kokoajan läsnä siten, että lehteä pystyy lukemaan.

Teksasissa tuli tutustutta muutamiin voimakkampiin ukkosepisodeihin. Siinä tuntee itsensä todella pieneksi, kun vähän järeempi ukkonen puhkuu ensimmäisiä syöksyvirtauksia. Kerrankin, kun ajeltiin kotia kohti päivälliseltä, niin oli vähän pähkäilemistä, kun tulva oli estää tielle pääsyn, lisäksi joutui vähän pujottelemaan, oksia kun oli sikin sokin keskellä tietä. Talot olivat hepposia, salaman iskut tuntuivat välillä siltä, että joku olisi pudottanut pommin, kun autojen hälytyslaitteetkin sekoilivat vähän väliä. Pimeässä ehvektit senkun vaan korostuivat. Täytyy myöntää, että Suomen ukkoset tuntuvat lapsellisemmilta. Tosin siinäkin kyllä oli jännä fiilis, kun turvamiehet ohjasiva rappukäytäviin ja sireenit soi, tornaado kun puhkui lähistöllä. No, se ukonilma vähän heikkeni, eikä päässyt ihmettelemään muuta kun 4cm rakeita. Jenkkilässä muutenkin esimerkiksi tutkapalvelut ovat melkosen kattavat, joten netistäkin tuli seurattua, et josko taas ukkostaisi.

Ei siinä, etteikö täällä Suomessakin olisi ollut muutamia elämyksiä. Kerrankin yksin saaressa, länsirannikolla, lähistöltä nousi pirteä, reipas yöukkonen. Ensiksi syöksyvirtaukset puhkuivat myrskylukemissa olevia tuulia, sitten tuli jäniksen papanan kokoiset rakeet, tämän jälkeen meni sähköt, valaistus kuitenkin oli kohdallaan, kiitos yön sekä salamoiden. 

ukkosentutkijat kirjoitti:

Miten tänne saa kuvia myrskyistä jne.?

Paikka tuolle kysymykselle on hieman väärä, ja pienelle etsimisellä ohjeetkin olisit varmasti löytänyt Palaute -alueelta. Tässä suora osoite oikeaan keskusteluun, jossa voi kysellä lisäohjeita/neuvoja: www.flcenter.net/forum/18/839

Kyllähän ne yölliset "valoshow:t" on parhaita.

 yöukkonen. Salamat on komeimmillaan, ja välähdykset ovat usein havaittavissa reilusti ennen ääntä, joka vain lisää tunnelmaa ja jännitystä