Finnish Lightning Center

Siis ainahan jopa ihan normaaleihin kuuropilviin, jotka eivät välttämättä edes salamoi, liittyy näitä ulosvirtauksia. Jos nyt taas oikein muistan, ne tuuliolot ja puuskien voimakkuus riippuu aika paljon siitä, millaista sadetta ja kuinka paljon pilvestä alas tulee. Mitä rankempaa sadetta, sitä voimakkaampi tuo puuskarintama lienee. Kuitenkin periaatteena siinä lienee, että jotain tulee alas, joka syrjäyttää sillä hetkellä "alastulopaikalla" olevan ilmamassan eli puskee sitä eri suuntiin eteenpäin.

Tuollainen, että vasta rankkasateen aikana tulisi rankkaa tuulta, puhuisi sen puolesta, että on osunut sillä lailla sopivasti,ettei tuollaista alaspäin suuntautuvaa liikettä pilvestä eli sadetta ole vielä juurikaan ollut. Voisin myöskin väittää, että heikosta tihkuamisesta/sateesta ei välttämättä edes synny tuollaista puuskarintamaa. Mutta sitten, jos esim. samassa (kuuro)systeemissä on jokin voimakkaampi solu seassa, voipa se sitten jo sateen alettua tuodakin yllätyksenä tuulenpuuskia vaikka tuntuisi siltä, että ko. puuskien olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin. Varmaankin myös maanpinnan lähellä olevat tuuliolot vaikuttaa siihen, miten nuo ilmavirtaukset liikkuvat ja ilmenevät.

Joku paremmin asiasta tietävä valaiskoon.. nämä taas ihan omia pohdintoja =)

tonsku79 kirjoitti:

Miten noiden anatomia oikeasti menee, supersolut vs. tavalliset ukkossolut? Muilla vastaavia kokemuksia?

lähtökohtaisesti pulssiukkosen ja supersolun dynamiikka on samanlainen: yksi nouseva virtaus ja yksi laskeva.

supersolu on periaatteessa pieni ja todella syvä matalapaine. siitä voi hahmottaa kylmän ja lämpimän rintamankin. rintamien väliin jäävä lämmin sektori on supersolun sisäänvirtausaluetta. kun sektori lopulta okludoituu supersolu "täyttyy".

erottavana tekijänä on siis tarkasti ilmaistuna se, että supersolun nousuvirtausta ylläpitää mesosyklonista johtuva ilmapaine-ero, kun taas muut heikommin järjestäytyneet konvektion muodot ovat riippuvaisia ns. termodynaamisista tekijöistä sekä konvergenssista. nimenomaan tästä syystä supersolu ei vaadi syntyäkseen epävakautta troposfääriltä.

Randomi kirjoitti:

Meinaako juzzi siis, että supersolua jaksaa pelkkä ilmanpaine-ero ja siitä johtuva ylöspäin suuntautuva liike pitää sitä hengissä, ilman että tarvitsee olla tuota instabiiliutta läheskään niin paljoa mitä vaaditaan jonkin heikomman ukkossolun syntymiseen? Vai joko käsitin jotain väärin?

nimen omaan. pulssisolut pysyvät hengissä pelkästä lämpötilaerosta johtuvasta nosuvirtauksesta. monisolut taas lämpötilaerosta, sekä puuskarintamien konvergensista johtuvasta virtauksesta. MCS sun muut mesomittakaavan ilmiöt pelaavatkin jo hyvin vahvaa ja järjestäytynyttä konvergenssipeliä eikä yöllinen inversiokaan haittaa menoa. supersolu onkin sitten aivan oma luokkansa.

tottakai kiljojoule kelillä supersolu on paljon pirteämpi ja tödennäköisyys sen ilmentymiselle kasvaa, kun soluryppäitä on enemmän, joista meso voi sitten lähteä jakaantumaan. mutta joka tapauksessa epävakautta ei tarvita sen enenpää, kuin että ylipäätään syntyy ukkossoluja.

tästä syystä nämä syksyiset LowCAPE/HigthSHEAR kelit ovat hyvin mielenkiintoisia. eilenkin muistaakseni LLS oli parhaimmillaan 20m/s!!!