Finnish Lightning Center

Täytyy nyt korkata tämä kysymysketju, että muutkin uskaltavat kysyä  ;D.

Hieman itsekin tiedän alkeita meteorologiasta ja tätä kautta sään seuraaminen on entistä mukavampaa. Kaksi ensimmäistä taviskysymystä on jäänyt mietityttämään ihan omien kokemusten perusteella ja kolmas on ihan kaikkia kiinnostava yleiskysymys.

1. Moni meteorologi puhuu siitä, kuinka vanhan kansan uskomukset järviä kiertävistä ukkospilvistä voidaan heittää romukoppaan. Mutta miksi ihmeessä todella moni ukkospilvi halkeaa omin silmin katsottuna keskeltä juuri suuren järven kohdalta. Taivaalla näkyvä sininen ei ole aistiharhaa, eikä katsoja ole kännissäkään. Eli siis, koska pilvi halkeaa, niin voidaan kai sanoa pilven kiertävän vesistön.

2. Olen kuullut mm. radion sääilloissa puhuttavan, että ukkospilvestä sataa aina. Muistaakseni varsinkin 3-5 kesää sitten erittäin trooppisen tyylisessä ilmamassassa seurasin muutaman ukkosen liikettä sen verran, että vettä ei satanut maata kastelevasti. Vain aivan muutama tippa maahan. Ja tämä seurattuna pilven kehityksestä sen kuolemiseen noin 20 minuuttia. Salamointi sen sijaan oli todella voimakasta ja tuntui aivan kuin pilvi olisi vain purkanut sähköä. Eli siis, kuinka vähäsateinen ukkonen voi olla?

3. Käsi sydämellä Pauli, kuinka voimakas ukkonen Suomeen voi kehittyä tai kuinka voimakkaan uskot voivan kehittyä? 

Vaikka tämä kysymys voikin olla vähän amatöörimäinen, niin paljastan tyhmyyteni ja kysyn.

Tällä foorumilla monina päivinä threadit täyttyvät odotuksesta. "21 astetta lämmintä, ilma hiostava, odotan tänään ukkosta" jne. Useimmiten käyttäjät saavat pettyä.

Mitkä asiat todellisuudessa merkitsevät kohonnutta ukkosriskiä ja miten päivän pilvisyyden, lämpötilan, ilmanpaineen jne pitää käyttäytyä, jotta se voi merkitä ukkosen kehittymistä (eli siis kohonnutta ukkosriskiä). Miten nämä eroavat paikallisen kuuroukkosen ja rintamaukkosen kohdalla?

Hei kaikille ja kiitos kysymyksistä! Arvasinkin, että ne painottuu enempi ukkosiin kun kerran ukkosfoorumilla ollaan. Toki saa muitakin kysymyksiä kysäistä. Itse ukkoset ja rajuilmat ovat melko vähissä ollut niillä kursseilla joilla olen käynyt. Nyt syksynä ja talvena tosin on mm. mesometeorologian kurssi ja muitakin advanced topics in meteorology, jossa enempi toivottavasti konvektiosta ja rajuilmoista. Mutta vastailen nykyisen tietämykseni mukaan parhaani yrittäen. Sitten itse asiaan.

Orkolle:

1.

Olet siinä oikeassa, että ukkonen voi tietyissä tilanteissa ”kiertää” suuria järviä mikäli siis kiertäminen määritellään niin, että pilvi hajoaa järven päällä. Tämä tilanne on samanlainen kuin nyt alkukesästä on huomattu esimerkiksi osassa Suomenlahden päälle saapuvissa ukkosissa ja sadekuuroissa. Ukkospilvethän vaatii epävakaan ilmakehän, yksinkertaistettuna siis lämmintä ilmaa alhaalla sekä kylmää ylhäällä. Mikäli ilma nousee maanpinnalta tarpeeksi korkealle niin sanottuun LFC-tasoon (level of free convection), jossa alhaalta noussut ilmapaketti on ympäristöään lämpimämpi, jatkaa se vapaasti nousuaan koska se on harvempaa kuin ympäröivä kylmempi ja tiheämpi ilma. Sama periaate siis kuin ilmapalloissa, joissa helium on harvempaa kuin ilma. Tuon alkuperäisen tarvittavan ilmapaketin noston tuohon LFC tasoon antaa yleensä auringon lämmittävä vaikutus tai rintamat. Mitä epävakaampaa ilma siis on, sitä korkeammalle ja nopeammin myös tuo ”ilmapaketti” jatkaa nousuaan.
Kesällä siis aurinko lämmittää päivisin maanpintaa niin paljon, että se saa kuvainnollisesti useita ilmapaketteja nousemaan lämmityksen johdosta tarpeeksi, että ne pystyvät jatkamaan spontaanisti nousuaan ilmakehässä.

Ukkoset tarvitsee tuota jatkuvaa nousuliikettä pysyäkseen hengissä. Mikäli sitten jo kehittynyt ukkonen saapuu suuren järven päälle voi se tietyissä tapauksissa haljeta. Tämä voi tapahtua periaatteessa vain alkukesästä kun järvien/merien veden pintalämpötilat ovat vielä talven jäljiltä alhaisia. Silloin järven kohdalla lämpötilaero veden yllä ja ylempänä ilmakehässä on pienempi. Etenkin järven päällä voi olla melko stabiilia ilmaa (vastakohta instabiili), jossa siis ilma on alempana kylmempää kuin ylempänä. Silloin tuolta ukkoselta voi kylmän järven tai meren ylle saapuessaan loppua tuo noste, jota se tarvitsee. Silloin edes aurinko ei pysty lämmittämään viileä järven yllä olevaa ilmaa tarpeeksi, että se jaksaisi nousta LFC tasolle.

Riippuen järven koosta ja muodosta voi siis tapahtua, että ukkonen tavallaan halkeaa kahtia ja jatkaa järven reunoilla, joissa on mannerta ja sen myötä lämpimämpää ilmaa alhaalla. Siellä noste jaksaa jatkua, mutta järven keskellä se on niin heikkoa, että siinä noste heikkenee ja ukkospilven laskuvirtaus ottaa vallan ja sadattaa pilven siinä kohdin pois.
Tämä tilanne siis pätee yleensä vain alkukesästä viileiden vesipintojen yllä. Ukkoset eivät myöskään yleensä paljoa välitä pienemmistä järvistä, sillä niiden päältä se pääsee suht nopeasti pois ja pysyy hengissä pienoisesta nosteen notkahduksesta huolimatta. Eri asia on tosin myös rintamaukkoset, jotka syntyy paljon syvemmässä ilmakerroksessa, eikä ole niin riippuvaisia siitä, mitä aivan alhaalla lähellä maanpintaa tapahtuu. Rintamaukkoset voivatkin jyllätä suurtenkin kylmien järvien ja merien yli melko helposti tietyin varauksin. Loppukesästä kun järvet alkavat olla mannerta lämpimämpiä voi ne itse asiassa laukaista sade- ja ukkoskuuroja helpostikin. 

2.

Väite, että ukkoskuurossa on pakko sataa, on tavallaan totta. Nimittäin vaatimus on ainakin, että itse pilven sisällä sataa. Teoriassa voi olla, että sadepisaroiden ei tarvitse yltää maahan asti. Jotta ukkonen voi syntyä, on pilven sisällä oltava runsaasti kosteutta ja sen on oltava tarpeeksi kylmä yläosiltaan, jotta ns. jääkideprosessi voi alkaa. Ukkospilvessä on eri kerroksissa erilaisia osasia, on tavallisia sadepisaroita, pilvipisaroita, alijäähtyneitä pisaroita, jääkiteitä, rakeita jne...Ylhäällä pilvessä jääkiteet saavat positiivisen varauksen törmäillessään toisiin jääkiteisiin ja alempana painavemmat jääpartikkelit kuten rakeet saavat negatiivisen varauksen. Tämän pilvensisäisen varauseron myötä salamat saa alkunsa. Eli jotta pilvestä kehittyy ukkostava, on siinä pakko olla jääkideprosessia ja erilaisia jääpartikkeleita. Pilvessä on sen myöden myös oltava sadetta kun esim. jääkiteet putoaa plussan puolella olevaan ilmaan ne sulaa ja muuttuu pilvi- ja lopulta myös sadepisaroiksi.

Eli ukkospilvessä on pakko esiintyä sadetta. Voi vallita tosin tilanne, jossa pilvestä lähtee putoamaan sadepisaroita, mutta ne putoavat huomattavan kuivaan ilmakerrokseen, jossa ne haihtuvat. Näin voi olla, että hyvin harva sadepisara putoaa maahan. Mainitsemassasi tilanteessa, jossa ukkospilvi kesti vain 20 min on kyseessä ollut todennäköisesti ilmamassaukkonen, eli tuossa ”trooppisessa” (jollaista ilmamassaa muuten Suomessa ei ole havaittu) ilmassa syntynyt lämpöukkonen. Ne ovat tuuliväänteen puuttuessa yleensä hyvin lyhytkestoisia, koska heti kun nousuvirtaus on saanut pilven ukkostamaan ja kehittämään laskuvirtausta sateineen, osuu tuo laskuvirtaus suoraan pilveä ylläpitävän nousuvirtauksen kohdalle katkaisten sen. Niinpä ilmamassa on ollut hyvin lämmin ja epävakaa ja nousuvirtaus kehittynyt nopeasti, pilvi muodostunut tornimaiseksi pilariksi ja alkanut nopeasti salamoimaan. Heti kun solu saavutti tuon vaiheen ja pakollinen laskuvirtaus alkaa muodostua sateen pudotessa ja viilentäessä ilmaa se kumoaa nousuvirtauksen ja loput sade- ja pilvipisarat kuivahtaa ennen kuin ne ehtii pudota maahan asti. Voi siis olla, että ns. rajakerrokseen on alkanut virrata kuivempaa ilmaa, mutta sen päällä on ollut vielä kosteampaa ja epävakaampaa ilmaa, joka on saanut ukkospilven kehittymään, mutta edellä mainitulla tavalla tappanut itsensä 20 minuutissa ja eipä sitten ollutkaan paljoa syytä juosta sateensuojaan. Yleisesti ottaen kuitenkin ukkospilvistä kyllä sataa ihan reippaastikin maahan asti, mutta harvoin ne voi jäädä hyvin vähiin.

3.

Riippuu siitä, millä tavalla mitataan se kuinka voimakas ukkonen on. Puhutaanko salamoiden määrästä, niiden intensiteetistä, ukkospuuskien voimakkuudesta, rakeiden koosta vaiko mistä.

Ei Suomessa siinä mielessä ole mitään erikoisempaa, etteikö täällä voisi periaatteessa kehittyä USA:n kaltaisia hyvin ankaria ja voimakkaitakin ukkosia. Ongelma on vain siinä, että hyvin harvoin kaikki elementit ovat täällä kohdallaan. Vaaditaan hyvin epävakaa ilmakehä syvässä kerroksessa, runsaasti tuuliväännettä (eli tuulen suunnan ja voimakkuuden muutosta ylöspäin mentäessä) sekä kosteutta jne. En osaa sanoa mitään lukuja esim. salamoinnin intensiteetistä, mutta voi täällä esiintyä jatkuvasti salamoivia ukkosia. Esim. toukokuun lopulla Helsinkiin saapuneissa soluissa salamoi Suomenlahden päällä joka toinen sekunti, tosin suuri osa oli pilvisalamoita.
Jos puhut siis ukkosmyrskyistä laajempana kokonaisuutena, niin vaikka Suomessa ei ole varmuudella yhtään supersolua tietääkseni havaittu, on niitä todennäköisesti ollut ja tulee esiintymään jatkossakin, vaikkakin harvoin. Mahdollisesti ilmastonmuutoksen myötä myös rajujen ukkosten määrä kasvaa täällä Suomessa. Mikäli kaipasit jotain tarkempaa vastausta tähän kysymykseen niin kysy ihmeessä. 

Lainaus: Jazmo

Vaikka tämä kysymys voikin olla vähän amatöörimäinen, niin paljastan tyhmyyteni ja kysyn.

Tällä foorumilla monina päivinä threadit täyttyvät odotuksesta. "21 astetta lämmintä, ilma hiostava, odotan tänään ukkosta" jne. Useimmiten käyttäjät saavat pettyä.

Mitkä asiat todellisuudessa merkitsevät kohonnutta ukkosriskiä ja miten päivän pilvisyyden, lämpötilan, ilmanpaineen jne pitää käyttäytyä, jotta se voi merkitä ukkosen kehittymistä (eli siis kohonnutta ukkosriskiä). Miten nämä eroavat paikallisen kuuroukkosen ja rintamaukkosen kohdalla?

Kiitos Jazmo hyvästä kysymyksestä, ei ollenkaan tyhmä! 

Voihan olla, että ihmisillä on kuudes aisti näiden asioiden suhteen ja "painostava ilma" voi tietenkin johtaa ukkosiin. Yhtä hyvin se voi purkautua "vain" sadekuuroina tai muuten. Ukkosherkkyyteen vaikuttaa pääasiassa ilmakehän epävakaus, kuten edellisissä vastauksissakin on mainittu. Sitä kuvaa esimerkiksi ns. CAPE (convective available potential energy) tai Lifted index (LI). Ne lasketaan eri tavoilla ja on useitakin muita, mutta ne ottavat pääasiassa huomioon lämpötilaerot ilmakehän eri osissa, ilmakehän kosteudet jne. Lifted index esimerkiksi lasketaan kun teoreettisesti nostetaan ilmapaketti maanpinnalta 500 hPa:n korkeuteen ja verrataan sen ja vallitsevan ympäröivän ilman lämpötiloja. Näihinkään suureisiin ei kannata sokeasti luottaa. Esim. CAPE kuvaa konvektion maksimissaan käytettävissä olevaa potentiaalienergiaa, eli voi olla, että tuo CAPE purkautuu joko yhdessä isossa ukkossolussa tai monessa pienemmässä sadekuurossa, jolloin ukkosta ei synny. Tähän taas vaikuttaa ilmakehässä vaikuttavat virtaukset. Tässä esim. GFS mallin CAPE ja LI arvot Eurooppaan, LI on katkoviivalla (mikäli negatiivinen on ilmakehä melko epävakaa, CAPE on väritetty) http://www.wetterzentrale.de/pics/Rtavn0011.png

Pilvisyyden, lämpötilan, ilmanpaineen jne avulla ei yksinään voi tietää onko luvassa ukkosta. Eikä edes yhdessäkään. Ilmamassaukkoset vaatii pääasiassa auringon paistetta, joten niitä voi syntyä mikäli aurinko pääsee paistamaan. Lämpötila voi myös olla lähellä 30 ja ukkosia ei synny. Riippuu siis paljon siitä minkälainen tilanne koko ilmakehässä vallitsee, ei vain mitä maanpinnalla havaitaan.

Yksi hyvä esimerkki voisi olla tilanne kesällä, jossa lämpötila on ollut pari päivää lähellä +30 ja aurinko paistellut kirkkaalta taivaalta. Maanpinnalla havaitaan korkeapaine. Seuraavana päivänä sama ilmanpaine vallitsee ja päivä on aluksi aurinkoinen, mutta päivän mittaan alkaa kehittyä kumpupilvisyyttä ja lopulta myös rankempia ukkoskuuroja. Ilmanpaine voi edelleen pysyä lähes samana korkeapainetilanteessa. Syy ukkosten kehittymiseen onkin ns. yläsolassa eli ylhäällä esimerkiksi 500 hPa korkeudella (n. 5.5 km) liikkuva matalapaine. Tuolla korkeudella matalapaineessa ilma on selvästi kylmempää aikaansaaden ilmakehän epävakaaksi ja suotuisaksi ukkosille. Ne ovatkin melko yleisiä Etelä-Euroopassa, jossa ilma on lämmintä ja korkeapaine vallitsee, mutta sitten joku vanha ns. kylmä pisara, matalapaineen jäänne yläilmakehässä valuu tietyn paikan ylle ja kehittää nopeasti ukkosia.

Ilmamassaukkoset tarvii siis yleensä auringonpaistetta eikä kummempia muutoksia maanpintailmanpaineessa ja ne voi siis syntyä korkeapainetilanteessa. Näin ollen joillakin olevat sääasemat eivät pysty esim. ilmamassaukkosia ennustamaan, koska ne tietääkseni ennustaa ilmanpaineenmuutoksien perusteella. Vaikka ilmanpaine nousisi ja asema näyttää aurinkoa voi kuurot siis yllättää. Rintamaukkoset ei välitä niin paljoa pilvisyydestä tai lämpötilasta, voi siis syntyä vaikka lämpötila on vain vaikka +10 astetta.

Ukkosherkkyyttä ei siis pysty suoraan sanoa maanpintamittausten perusteella, vaaditaan tietokonemallin tai luotauksesta tehty laskenta ilmakehän epävakaudelle. Ilman mitään koneita voi ilmamassaukkosia ennustaa tarkkailemalla puolen päivän aikaan mahdollisesti kehittyviä kumpupilviä. Mikäli ne ovat suurempia pystysuunnassa kuin leveyssuunnassa on ilmakehässä epävakautta ja ukkosia saattaa syntyä. Toivottavasti tämä vastasi jonkin verran kysymykseesi.

Tossa muutamassa keskustelussa on ihmetelty nykypäivien sääolosuhteita! Tuntuu että myrskyt ovat voimistuneet ja erikoisia sääilmiöitä ilmenee kautta maailman.

Mikä on sinun käsityksesi, onko kyseessä ilmaston muuttuminen, ajoittaiset vaihtelut vai sattumaa? Nämä teoriat ovat saaneet kaikki omat kannattajansa! Vai onko kyseessä vaan median uutisointi, jonka kynnys asioiden suhteen on madaltunut?

Lainaus: Pauli J

...

Ukkosherkkyyttä ei siis pysty suoraan sanoa maanpintamittausten perusteella, vaaditaan tietokonemallin tai luotauksesta tehty laskenta ilmakehän epävakaudelle. Ilman mitään koneita voi ilmamassaukkosia ennustaa tarkkailemalla puolen päivän aikaan mahdollisesti kehittyviä kumpupilviä. Mikäli ne ovat suurempia pystysuunnassa kuin leveyssuunnassa on ilmakehässä epävakautta ja ukkosia saattaa syntyä. Toivottavasti tämä vastasi jonkin verran kysymykseesi.

Kiitos vastauksesta, se oli erittäin kattava!

Hyvä kysymys, tohon mäkin haluisin vastauksen 
Oikeesti tuntuu että ukkoset karttelee Helsinkiä 

Mikä on viimeisin tieto supersalamoista? Ovatko aina olleet, ja tekniikka on löytänyt ne vasta nyt.
Ainakin minulla on sellainen käsitys että on uusi ilmiö, koska ISS,lä olevat astronautit havaitsivat ne muistaakseni viitisen vuotta sitten.
Veikkaan että johtuu magneettinapojen nykyisestä rajusta liikkumisesta, ja voimakkuuksien vaihtelusta.

http://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutiset/index.html?A=1&Id=1026280360.html

Lainaus: mku836

Kiitos Pauli hyvistä vastauksista, mutta nyt on pienen lisä/tarkentavankysymyksen paikka...

On olemassa paikkoja joista sanotaan, että sinne harvemmin ukkonen nousee, johtuen juuri jostakin vuoresta, sähkölinjasta (vesialue , joki tms, kuuluu ilmeisesti tuohon aiemmin mainittuun kylmentävään tekijään). Vain rintamat eivät kunnioita näitä paikkoja!
Lapin kävijänä ja paikallisten tarinoita kuulleena, on olemassa ukkosia, jotka jäävät johonkin laaksoon tai tuntureiden väliin "nalkkiin" ja jyskyttävät kunnes purkautuvat?

Ovatko nämä teoriat tarinoita, kuvitelmia vai onko niissä jotain todellisuus pohjaa?

Terve taas! Lyhyen netittömän lomailun jälkeen jälleen kysymyksien pariin.

Vaikka en ole ukkosten expertti ja niistä on siis kursseilla vain ohimennen mainittu (liian vähän mielestäni), sanoisin edelleen kuitenkin, että periaatteessa ainoa elementti, joka ukkosiin näistä vaihtoehdoista vaikuttaa on Suomessa suuret järvet sekä merialueet. Tunturit, sähkölinjat ja joet eivät ymmärtääkseni vaikuta ukkosten kehitykseen ja kulkuun huomattavalla tavalla.

Sanoisin myös, että nuo "tarinat" ovat myös melko varmasti tarinoita. Suomessa tunturit ovat sen verran matalia, että ne eivät pahemmin vaikuta monen kilometrin korkuisiin ukkospilviin. Yleisenä pääsääntönä ukkossolujen liikkeelle pidetään vallitsevia tuulia 700 mb eli n. 3km korkeudella. Näin ollen vuoristot eivät vaikuta sen tason tuuliin merkittävästi eikä ne pysty ohjaamaan jotain ukkossolua kaartumaan vuorten väliin ja heikentyen sinne salamoiden. Todennäköisesti siis tarinat ovat syntyneet, jos kerran ukkonen on laaksoon päätynyt ja sattumalta vain alkaen heikentyä, jolloin siitä on voinut veikata, että vuorilla on kanavoiva ja heikentävä vaikutus, joka ei pidä merkittävästi paikkaansa.

Tosin voi olla tapauksia, joissa Suomen tunturit voi aloittaa ukkospilven kehityksen herkemmin kuin esim. laaksot. Jos virtaus osuu kohtisuoraan tunturin "kylkeen" joutuu ilma nousuliikkeeseen ja se voi olla tarpeeksi nostaakseen ilmapaketit vaadittuun LFC tasoon (mainittu aiemmin), josta ne pystyvät itsenäisesti jatkamaan nousuaan. Joten ei tunturit ole täysin vailla vaikutusta kehittyviin ukkosiin, mutta pääasiassa veikkaisin, että meidän "vuoret" vaikuttavat ukkosiin melko heikosti. Täytyisi tosin kysäistä tarkemmin joltain ukkosiin perehtyneeltä tutkijalta. Tästä varmaan tulee myös asiaa mesometeorologian kurssilla talvella.

Nämä vanhat uskomukset ovat kyllä melko hauskojakin. Juuri tällä viikolla maaseudulla käydessäni vaarini, joka on jo lähes 92 vuotias kertoi, että jos paarmat ovat hyvin kiukkuisella päällä ennakoi se sadetta. Tai mikäli lohet näyttelee pers'eitään lahden poukamassa (eli hyppii veden ylle) on luvassa kovaa tuulta jne.. ;D

Lainaus: Orko

Kiitos Pauli vastauksista. Nuo kaksi ensimmäistä kysymystä eivät mitään lisäystä tarvitse. Kolmannesta voi hieman jatkaa. Viittaan siis pääasiassa käsittääkseni meteorologeillekin vielä melko tuntemattomaan supersoluun.

Lainaus: Pauli J

Jos puhut siis ukkosmyrskyistä laajempana kokonaisuutena, niin vaikka Suomessa ei ole varmuudella yhtään supersolua tietääkseni havaittu, on niitä todennäköisesti ollut ja tulee esiintymään jatkossakin, vaikkakin harvoin. Mahdollisesti ilmastonmuutoksen myötä myös rajujen ukkosten määrä kasvaa täällä Suomessa.

Olen ollut siinä käsityksessä, että Suomessa on 2000-luvulla monena kesänä havaittu supersoluja. Esimerkiksi Olli Haukkovaaran sivuilla esitellään yksi kuva suomalaisesta supersolusta: http://www.myrsky.com/gallery/view_photo.php?set_albumName=photos_of_the_month&id=2001_07_moilanen

Kuinka isoksi tuollainen möykky sitten voikaan Suomessa kasvaa? Kun katselee noita Amerikan alasimia ja pumpuleita, niin joskus toivoisi vastaavaa nähtävän täälläkin. Ei tietenkään tuhojen takia, vaan kuvattavuuden....

Minulla ei ole tietoa siitä, onko Suomessa siis virallisesti määritelty jotain tiettyä ukkossolua supersoluksi. Voi olla, että esim. jossakin tapauksessa Ilmatieteen laitoksen meteorologien välillä on ollut konsensus, että semmoinen täällä olisi ollut, mutta koska en kyseisellä laitoksella ole ollut töissä en vain ole varma. Uskon kyllä, että niitä on Suomessa ollut.

Tuosta kuvasta en vielä täydellä varmuudella sanoisi, että kyseessä on supersolu. Täytyisi olla tutkakuvaa tai itse SVHS liikkuvaa kuvaa, jotta voisi paremmin sanoa kyseessä olleen supersolu. Itse etualan hyllypilvi ja "makkarat" ylempänä ei minulle ihan riitä. Vasemmalla voisi olla itse nousuvirtauksen aikaansaama seinäpilvi ja forward flank downdraft, mutta kuva on mielestäni liian epäselvä sen osalta. En siis missään nimessä väitä, etteikö kyseessä ollut todennäköisesti supersolu, mutta täysin varma ei yhden kuvan perusteella voi olla.

Supersoluja on erilaisia, ns. kuivia, märkiä, klassisia ja minisupersoluja. Ne vaihtelevat suuruudessaan. Ympäripyöreästi vastattuna voi Suomessakin ideaalitilanteessa syntyä lähes yhtä suuria supersoluja kuin Jenkkilässä, mutta ne ovat enempi kymmenien kilometrien luokkaa kuin satojen, riippuen tietysti mistä kohdin mitataan. Minisupersolut voi olla vain 6 km läpimitaltaan.

Supersolut ovat kyllä meikäläisen lemppareita ja niihin ei kyllästy sitten koskaan. Toivotaan juu, että niitä tänne saataisiin useamminkin, ilman vahinkoja tosin!

Lainaus: postHippie

Tätä kysymystä on kyllä sivuttu jossain toisessa topicissa, mutta siihen ei vissiin ole vastausta tullut, joten:
Olisiko hyvää ehdotusta sivustoista taikka kirjoista, joiden avulla voisi saada faktaa ukkosesta fysikaalisena ilmiönä? Entäs muuta hyvää perehdytystä metrer..meteororo...mertono...metrologiikkaan?

Niin joo, tervehdys kaikille uudelta jäseneltä. Pari viikkoa kirjoilla, ja nyt ensimmäinen postaus.

Suomalainen sääkirjallisuus on melko vähäistä. Minulla on yksi joskus pienenä ostamani kotona, Suomalainen sääkirja etanasta El Ninoon. Siinä on ihan hyvin yleiskatsausta meteorologiaan ja hieman muistaakseni ukkosista. Kirjoittana mm. synoptiikan luennot meille pitänyt, loistava Jarmo Koistinen.
Suomalaisista sivuista mainittakoon Ari-Juhani Punkan sivusto http://www.helsinki.fi/~ajpunkka/myrskyareena.htm.
Sieltä löytyy myrsky faq ja ilmiöt- osiot, joista löytyy ihan hyvin suomenkielistä asiaa eri ukkosilmiöistä. Sivut voivat tosin olla hieman terminologialtaan ja asioiltaan haasteellisempia asiaan ensi kertaa tutustuvalle.

Kirjastoista voi käydä etsimässä sääkirjallisuutta, en tosin yleisten kirjastojen sääkirjojen runsaudesta tai sisällöstä paljoa tiedä.

Yksi hyvä idea olisi lukaista jokin yleismeteorologinen kirja ensi alkuun vaikkapa Suomeksi tai sitten englanniksi ja sitten googlettamalla etsiä enemmän yksityiskohtaisempaa tietoa eri asioista kun tietää jo mitä hakea. Netissä tosin kannattaa olla tietenkin varovainen tiedon suhteen, mutta tarpeeksi tonkimalla ja hakuja rajaamalla löytää ihan hyviä sivustoja. Ongelmana tosin voi jälleen ilmetä sivustojen vaativuus ja terminologia, sillä meteorologia on sen verran pienehkö tieteenala, että sivustot on yleensä tarkoitettu alan ihmisille tai paremmin sääasioihin perehtyneille.

Googlettamalla sanan meteorology, ensimmäinen sivusto Illinoin yliopiston sivu on yksi parhaita ja selkeimpiä yleiskatselmuksia, jossa on ukkosistakin ihan kiitettävästi tietoa.
Wikipedia englannin kielinen versiokin voi olla melko hyödyllinen, mutta siinä kannattaa olla tarkkaavaisempi tietojen suhteen.

Tämmöisiä ehdotuksia. Eli aluksi vaikka kirjastosta jokin suomalainen sääkirja, jolla saa yleiskuvaa ja sitten netistä yksityiskohtaisempaa tietoutta kun tietää mistä haluaa tietää enempi ja mahdollisesti mitä hakusanoja kannattaa käyttää. Tuolla A-J Punkan sivuilla on myös todella hyvä ukkos/sääsanasto suomi-englanti, joka auttaa tuossa rajauksessa.

Lainaus: Pauli J

Lainaus: Hade

Mikä on viimeisin tieto supersalamoista? Ovatko aina olleet, ja tekniikka on löytänyt ne vasta nyt.
Ainakin minulla on sellainen käsitys että on uusi ilmiö, koska ISS,lä olevat astronautit havaitsivat ne muistaakseni viitisen vuotta sitten.
Veikkaan että johtuu magneettinapojen nykyisestä rajusta liikkumisesta, ja voimakkuuksien vaihtelusta.

http://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutiset/index.html?A=1&Id=1026280360.html

Pistitpä pahan kysymyksen 
Salamista ei ole kursseilla ollut melkein mitään ja ne menevät hiukan enempi jo geofysiikan puolelle. Niinpä olen täysin netistä saatavan tiedon varassa. "Supersalamat" sisältää kolme erilaista salamoiden muotoa, red sprites, blue jets ja elves. Ne eivät ole mikään uusi ilmiö, varmaan esiintyneet vuosisatoja, mutta niitä pystyttiin kuvaamaan vasta 1980-luvulla sattumalta. Tuossa on hieman NASAn asiaa ilmiöstä: http://www.nssl.noaa.gov/primer/lightning/ltg_tle.html
Täällä taas Alaskan yliopistolta: http://elf.gi.alaska.edu/
Siellä myös selityksiä, miksi ne havaittiin vasta niin myöhään.
Eräs henkilö, jolla voisi olla tuoreimpia tietoja supersalamoista on Ilmatieteen laitoksen salama-asiantuntija Tapio Tuomi.
Koska ilmiöt havaittiin vasta niin hiljattain on niistä melko vähän tietoa saatavilla. Ne sattuu kuitenkin aktiivisten ukkospilvien ylle, jossa troposfäärin sähkövaraus purkautuu tai vuorovaikuttaa aina ionosfääriin asti. Magneettinapojen liike voi tietenkin jollain tavalla niihin vaikuttaa, mutta minulla ei asiasta ole valitettavasti tarkempaa tietoa.

Mä oon nähny dokumentin supersalamasta, tais olla prisman. Muistaakseni oli nimeltään supersalama.

Lyhyt kysymys: mikä on tuulen shear?

Kiitos hyvistä vastauksista Pauli!

Tästä paikkajutusta kommenttina, kun kuitenkin tuntuu monella olevan pitkältäkin ajalta kokemuksia enemmän ja/tai vähemmän ukkosherkistä paikoista, niin onko tässä siis mutu vastaan tiede eli käytännössä paikalla on merkitystä on mutta todellisuudessa ei???

Menee ehkä jankkaamiseksi, mutta herätti ihmettelyä tämä asia...

Lainaus: Der Wolf

Tuohon läheiselle mäelle rakennettiin vuonna 2000 kännykkämasto ja muistan asentajien väittäneen,että nyt sitten ukkoset kiertävät tämän paikan. Onko kukaan muu kuullut vastaavaa väitettä? Itse en pidä tätä  legendaa oikein uskottavana,että ukkoset muka kiertäisivät kännykkämastoja.

Itse taas olen kuullut aivan päinvastaista. Kännykkämastot nimenomaan vetävät salamointia puoleensa ja noin 2-3 kilometrin alueella mastosta salamointi on hieman todennäköisempää. Ja aivan käytännön kokemusta on sen verran, että erään maston rakentamisen jälkeen "vaara-alueelta" on palanut yksi sauna ja osa mummonmökistä. Todennäköisimmin kuitenkin sattumaa....